Pääkaupunkiseutu

“Hannah

Hei,
Olen Hannah Vihtonen, eläintenkouluttaja Kirkkonummelta. Olen elänyt koirien (ja muiden eläinten) parissa koko ikäni, ja ensimmäinen oma koirani on vuonna 2004 syntynyt sileäkarvainen collie narttu Qapra. Qapran kanssa ollaan kokeiltu monta erilaista lajia, mutta agility on meidän molempien ehdoton suosikki.
Agilityharrastuksemme alkoi vuonna 2006, ja 2008 kisattiin ensimmäistä kertaa. Vuonna 2010 kisattiin ensimmäistä kertaa 3-luokassa, eli agilityn korkeimassa kilpailuluokassa. 3-luokassa paras tulos on 5 virhepistettä, kun valitettavasti rima tippui. Jos rima ei olisi tippunut, olisi meillä ollut SERT kolmosluokasta, eli vauhtia ja taitoa Qapralla on aina ollut 🙂 Qapra on ollut luonnonlahjakkuus tässä lajissa, eli vaikka alussa en tiennyt niin hyvin miten opettaa esteet kunnolla, ollaan tultu agilityssä omasta mielestäni riittävän pitkälle. Nyt minulla on paljon enemmän kokemusta, ja jos saisin mahdollisuuden tehdä kaiken uudestaan, tekisin asiat toisin ja paljon tehokkaamlla tavalla. Viimeinen kisa oli vuonna 2013, kun päätin etten halua rasittaa Qapraa liikaa korkeilla hypyillä ja meille stressaavissa kisatilanteissa. Agilityssä on minulle siis tärkeää koiran kunto ja se ettei koiraa rasita liikaa. Agilityä en enää harrasta Qapran kanssa, vaan tehdään yhdessä vain erilaisia temppuja ja kehonhallinta harjoituksia. Toki aina silloin tällöin Qapra pääsee juoksemaan esim putken läpi, mutta ei sen enempää nyt kun ikää on jo sen verran paljon.

Agility on minulle ihana sekoituis kaikkea kivaa; liikuntaa, koiran kouluttamista ja vauhtia. Ja haluan koko ajan oppia uuttaa tästä lajista, varsinkin miten koiran kuntoa ja kehoa voi parantaa, niin että koira on niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.
Olen myös paljon tekemisessä äitini ja siskoni koirien kanssa. Äitini koira on vuonna 2011 syntynyt welsh corgi cardigan narttu Malin, ja siskoni koira on sileäkarvainen collie uros Nitro, syntynyt vuonna 2012. Molempien kanssa olen tehnyt erilaisia temppuja ja harjoituksia.
Olen opiskellut eläintenkouluttajaksi Amideussa, ja näyttötutkinnon suoritin kesällä 2015. Eli minulla on eläintenhoitajan ammattitutkinto, osaamisalana eläinten kouluttaminen. Olen tämän koulutuksen myötä siis myös, koirien lisäksi, kouluttanut kissoja. Molempien lajien kouluttaminen on todella hauskaa ja antoisaa ja toivon että vielä saan kouluttaa muitakin eläinlajeja. Kissani Aada ja Salem tykkäävät molemmat erilaisten temppujen tekemisestä.
Vedän eniten agility tunteja, ja minulla on pari jatkuvaa ryhmää mitä valmennan viikottain. Aina silloin tällöin vedän myös muita kursseja, esimerkiksi arkitottis ja pentukursseja.

Hej,

Jag är Hannah Vihtonen, utbildad djurskolare från Kyrkslätt. Jag har levt hela mitt liv med hundar (och andra djur), och 2004 fick jag Qapra, en korthårig collie tik och min första hund. Med Qapra har vi provat många olika sporter, men agility är vår absoluta favorit.
Vi börja träna agility 2006, och 2008 tävla vi för första gången. 2010 gjorde vi debut i treans klass, alltså i agilityns högsta tävlingsklass. I tredje klassen är vårt bästa resultat 5 felpoäng, på grund av en fallen ribba. Om inte ribban skulle ha fallit, skulle vi ha fått ett SERT, så Qapra har alltid varit ivrig och snabb 🙂 Qapra har alltid varit en naturbegåvningen inom sporten, och fast jag inte i början av vår karriär visste hur man effektivt och bra kunde lära in hindren, har vi enligt mig själv kommit långt inom sporten. Nu har jag mycket mera erfarenhet, och om jag hade chansen att börja om från början, skulle jag göra saker på ett helt annorlunda och mer effektivt sätt. Våra sista tävlingar var 2013, när jag bestämde mig att jag inte vill anstränga Qapra med tredje klassens höga hinder och för oss stressande tävlingssituationer. För mig är det alltså viktigt att hunden inte ansträngs för mycket och att hunden är i bra form när den tränar agility. Nu tränar vi inte mera agility med Qapra, utan koncentrerar oss på olika tricks och kroppskontroll övningar. Förstås får Qapra alltid då och då springa igenom röret, men det är det ända nu när hon redan har en hel del år bakom sig.
För mig är agility en blandning av en massa roliga saker, så som motion, hundskolning och fart. Jag vill lära mig nytt om sporten hela tiden, särskilt om hur man kan förbättra hundens kondition och kropp, så att hunden är i så bra form som möjligt.
Jag har också mycket att göra med min mammas och min systers hundar. Min mammas hund är Malin, en welsh corgi cardigan hona född 2011, och min systers hund är Nitro, en korthårig collie hane född 2012. Jag har tränat många olika tricks och andra uppgifter med båda hundarna.
Jag har studerat till djurskolare i Amiedu, och hade mitt examens tillfälle på sommaren 2015. Jag är alltså en utbildad djurskötare specialiserad på djurskolning. Jag har i och med den här utbildningen skolat både hundar och katter. Att skola båda arterna är mycket roligt och givande, och jag hoppas att jag ännu får en möjlighet att skola andra djurarter. Mina katter Aada och Salem tycker båda om att träna olika tricks.
Jag drar mest agility kurser, och jag har några grupper som håller på året om en gång i veckan. Alltid då och då drar jag också andra kurser, så som vardagslydnad och valpkurser. Jag hjälper gärna på svenska också, fråga bara! 🙂

Hi,

I'm Hannah Vihtonen, an animal trainer from Kirkkonummi. I've lived whole my life with dogs (and other animals), and in 2004 I got my first dog Qapra, a smooth collie bitch. With Qapra we've done different sports, but agility is our absolute favourite.
We started training agility in 2006, and in 2008 we competed for the first time. In 2010 we did our first run in the third class, which is the highest competing class in agility in Finland. Our best result from the third class is five faults, which we got from a dropped bar. If that bar hadn't dropped, we would have had a certificate, so Qapra have always been fast and enthusiastic 🙂 Qapra has always been a natural talent when it comes to agility, and even though I didn't know how to teach the obstacles in an effective and smart way in the beginning, we've come far, at least in my own opinion. Now I have much more experience, and now if I had the chance to start all over, I would do things in a whole different way and more effectively. Our last competition in agility was in 2013, when I decided that I didn't want to wear down Qapra with the high jumps and the, for us, stressful competitions. In agility it's important for me that the dog is in good shape and that we don't wear down the dog. We don't do agility anymore, now we just train tricks and different body awareness exercises together. Of course every now and then Qapra gets to run through the tunnel for example, but nothing more, now that she's older.
For me agility is a combination of awesome things like exercise, dog training and speed. I want to learn new things about this wonderful sport, especially about how to improve the dogs fitness and body, so that the dog is in as good shape as possible.
I also have a lot to do with my mums and my sisters dogs. My mums dog is a welsh corgi cardigan bitch called Malin, born in 2011, and my sisters dog is a smooth collie dog called Nitro, born in 2012. I've trained different tricks and other things with both dogs.
I've studied as an animal trainer in Amiedu, and did my exam in the summer of 2015. So I have a degree of sorts as an animal keeper, specialised in animal training. Thanks to this I've also trained cats. Training both dogs and cats is really fun and rewarding, and I hope I get the opportunity to work with other animal species as well. My cats Aada and Salem both love doing different tricks.
I mainly teach different agility classes, and I have a couple agility groups that I coach weekly. Every now and then I also have other classes, like everyday obedience and puppy classes. I'm happy to help in English too as well as I can, just ask! 🙂

Jenni Siikanen on toiminut Koiran koulutusohjaajana ja kurssisuunnittelijana toisessa koirakoulussa maaliskuusta 2006 alkaen. Jenni on koulutukseltaan koiran koulutusohjaaja (2005-2006). Toukokuussa 2011 Jenni ryhtyi tekemään kursseja toiminimellä ja vuonna 2015 yritys muuttui osakeyhtiöksi. Jennin tehtäviin kuuluu koirien koulutuksen lisäksi kurssitarjonnan ja sisällön jatkuva kehittäminen, sekä muut toimintaan liittyvät tehtävät.

Jenni on ollut pienestä pitäen koirien kanssa tekemisissä niin harrastusten kuin kouluttamisenkin merkeissä. Ennen kuin pääsin muuttamaan omaan asuntoon nuorena ulkoilutin ja koulutin naapurien koiria, joita koulutin ja ulkoilutin säännöllisesti päivittäin 8 vuoden ajan! Rotuja oli laidasta laitaan: Monirotuinen (afgaani/saksanpaimenkoira sekoitus uros, dalmatiankoira narttu, welsh gorgi uros, labradorinnoutaja narttu). Kaikki vapaa-aikani meni koirien kanssa milloin tallilla hevosia katsomassa, uusia temppuja opetellessa ja milloin metsässä samoillessa 🙂 19 vuoden iässä hoitokoirat jäivät kun hankin oman dalmatiankoiran, eikä aika riittänyt enää hoitokoiriin. Näihin kaikkiin neljään koiraan vuosien varrella loin vankan suhteen ja omistajat sanoivatkin "täällä se jo istui 19.00 ovella odottamassa", eli koirat tottuivat ja tiesivät milloin tulen niiden kanssa lenkille ja touhuamaan 🙂
Edellisen dalmatiankoira narttuni kanssa harrastin tokoa, agilityä aktivointimielessä sekä koiratanssia.

Nykyinen dalmatiankoirani Roosan (synt. 16.7.2010) kanssa harrastamme agilityä, kisaamme rally-tokossa, esiinnymme kennelliiton koiratapahtumissa vuosittain koiratanssi näytöksissä, agilityä, tokoa sekä omaksi iloksi kotiapulaistemppuja kuten pyykkikoneen täyttöä, pullojen keräystä koriin jne.

Koulutuksen tulee olla molemmille hauskaa, jotta oppiminen olisi tehokasta ja molemmat nauttisivat oppimisen tuomasta riemusta!

Olen Marianne Jauhiainen, koiraharrastaja Helsingistä.

Koirakoulussa olen työskennellyt vuodesta 2012 alkaen. Tuolloin pidin koulutuksia/kursseja sivutyönä, lähinnä muutama tunti viikossa, mutta toukokuussa 2013 jätin työni asiakaspalvelijana / toimistotyöntekijänä ja siirryin kokonaan työskentelemään koirien pariin.

Kurssitoiminnan lisäksi minulla on muutama jatkuva treeniryhmä joiden kanssa treenaamme viikoittain. Lisäksi olen mukana mm. sähköposti-liikenteessä, hoidan korvaustuntien sopimiset, laskutuksia jne.

Koulutukseni perustuu positiiviseen vahvistamiseen, jolloin toivottu käytös palkitaan ja ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta. Pyrin koulutuksessa aina rentoon ja hauskaan ilmapiiriin, toki unohtamatta sitä että toivottuja tuloksia saadaan aikaiseksi. Koiran kanssa tekemisen täytyy olla hauskaa, ei väkinäistä suorittamista!

Koirien lisäksi taustaltani löytyy useamman vuoden kuntosaliharrastus. Tällä hetkellä kaikki koirakoulussa pidettävät Dogbic-kurssit ja kokeilutunnit ovat minun pitämiäni!

Pyrin kokoajan oppimaan lisää ja kehittämään itseäni ja seuraankin monen eri kouluttajan koulutusmenetelmiä. Luen myös paljon alan kirjallisuutta. Tällä alalla kun koskaan ei olla valmiita ja ikinä ei voi tietää liikaa.
Koulutuksestani:
- Koiran koulutusohjaaja-koulutus, syksy 2012 (Koirakoulu Taitoa Tassuihin)
- Kasvattajan peruskurssi lokakuussa 2012.
- Ongelmakoirakouluttaja- koulutus, talvi 2012-kevät 2013 (koirakoulu Taitoa Tassuihin).
- Erilaisia luentoja mm. Tommy Wiren, Tuire Kaimio, Tuulia Abbleby

Suoritan tällähetkellä eläintenkouluttajan ammattitutkintoa Amiedussa (2017). Koulutuksessa perehdytään myös jonkin toisen elänlajin koulutukseen ja minun kohdallani se on kissa.

Tällä hetkellä minulla on kotona kaksi koiraa, Pertsa ja Karma, joista pienet erittelyt alla.

PERTSA (s. 03/10) on malamuutti-husky-partacollie mix, jonka "päälajeina" on Rally-Toko, Koiratanssi ja TOKO. Myös agility on hyvin mieleistä puuhaa, joskin vauhti ei siinä päätä huimaa.
Pertsa kyllästyy samoihin harjoituksiin todella nopeasti, joten harjoitukset on pidettävä todella monipuolisina jotta harjoittelu pysyisi mielekkäänä. Kun motivaatiota löytyy, Pertsan kanssa on todella kiva harjoitella uusia ja jo tuttuja juttuja, koska silloin tehdään satalasissa!

Olemme esiintyneet koiratanssin merkeissä mm. messukeskuksessa ja kisanneet mm. TOKOssa ja Rally-tokossa, mutta meillä kisaaminen ei ole se pääjuttu vaan toimiva arki, jolloin molemmilla, niin omistajalla kuin koirallakin on kivaa

KARMA (s. 03/15) on Pitbullmix narttu, jossa on taustalla hieman American bulldoggia.
Karma on vikkelä teinikakara, jonka kanssa on mukava puuhastella.
Tästä nartusta ei vauhtia puutu. Karman kanssa on vasta opeteltu arjessa tarvittavia taitojen lisäksi hieman alkeita tokosta/rallytokosta ja agilitystä.

Karman kanssa on kiva työskennellä, koska se selkeästi tykkää tehdä ja oppia erilaisia asioita, sillä on erittäin hyvä toistonkesto, joskin keskittyminen häiriössä ei vielä ole parhainta luokkaa. Tulevaisuudessa neidin kanssa olisi tarkoitus panostaa agilityyn ja rallytokoon sekä kunhan ikää tulee vähän lisää, niin taakanvetoa olisi tarkoitus ainakin kokeilla.

Vaikka olen elänyt lähes koko ikäni erilaisten koirien ympäröimänä (jos ei omia/perheen, niin lähipiirin kuuluvia), niin yksi suuri vaikuttaja koirahistoriassani on ollut sekarotuinen RUDI (s. 07/09), joka menehtyi onnettomuudessa helmikuussa 2015.

Rudi syntyi Viron kaduilla ja tuli minulle Suomeen arviolta n. 10viikon ikäisenä. Taustalla vaikuttavia rotuja ei ollut tiedossa, mutta arvioin että mukana on pakko olla jotain paimenkoiraa ja jonkinsorttista laumanvartijaa.
Rudi opetti, millaista on elää (ja kouluttaa) heikon hermorakenteen omaavan ja nopeasti äkillisiin tilanteisiin reagoivan koiran kanssa. Lisäksi taustalla oli vahva riistavietti, sekä vartiontia omaa reviiriä kohtaan. Ruuasta/Herkuista Rudi ei koulutuksien yhteydessä oikein koskaan välittänyt, joten lelut ja kehut olivat meillä se pääasiallinen vahviste.

Kisaratojen ruusukehaita tästä koirasta ei tullut, mutta oiva kotikoira, joka nautti yli kaiken oman lauman kanssa puuhastelusta, palloleikeistä ja rapsutuksista.

TUNNEILLA NÄHDÄÄN!

Ensimmäinen koira perheeseen tuli kun menin kouluun. Partacollie Lenin paimennusvietti oli jotain uskomatonta ja lenkkeily oli välillä hyvinkin haasteellista. Opetin Lenin odottamaan autotien edessä ja katsomaan kanssani sekä oikealle että vasemmalle ennen tien ylitystä, koska pelkäsin sen jäävän auton alle. Perheeseen liittyi 2 vehnäterrieriä Tiku ja Taku, joiden kanssa treenailin arkikäytöstä ja tokon alkeita.

Opiskeluiden ja vuorotyön takia jouduin odottamaan oman koiran hankintaa. Koiraa haaveillessani luin paljon aiheen kirjallisuutta sekä tutustuin erilaisiin koulutustekniikoihin äitini kahden Shetlanninlammaskoira Alpon ja Ossin kanssa ennen kuin oman koiran hankinta oli mahdollista.

Oman shelttini Göstan (05/2013) tultua kotiin olin jo suunnitellut kaiken valmiiksi tulevalle harrastekoiralleni. Pennusta pitäen kehitin Göstan halua treenata kanssani erilaisten harjoitusten kautta. Göstan kanssa harrastamme rallytokoa, etsintää, tokoa, agilityä sekä olemme käyneet uintitunneilla. Göstan mielestä vauhdikkaat treenit kuten rallytoko ovat kaikkein parhaimpia. Kotona namien etsintää se voisi tehdä rajattomasti. Kisoihin missään lajeissa emme ole vielä osallistuneet.
Perheeseen kuuluu myös Napsu (08/2001) kissa, jota Gösta jaksaa tuijottaa ja ihmetellä päivästä toiseen. Karvaiset ystäväni tulevat hyvin juttuun keskenään.

Olen lukenut paljon kirjallisuutta aiheesta ja osallistunut lukuisiin luentoihin ja koulutuksiin. 2014 valmistuin Taitoa Tassuihin koiranohjaajakoulutuksesta.

Uskon, että positiivisella vahvistamisella voi koiran saada tekemään melkein mitä vaan. Kun itsellä on positiivinen ja malttavainen olo, tarttuu innostus ja positiivisuus myös koiraan. Kaikki mitä touhuaa yhdessä koiran kanssa luo vahvemman yhteishengen omistajan ja koiran välille. Jokainen koira on yksilö ja on vain löydettävä oikea tapa kertomaan koiralle, mitä siltä halutaan. Oppimatonta koiraa ei ole olemassakaan, on vain malttamattomia ihmisiä.

En tiedä mitään niin hienoa, kun tunteen koiran ensimmäisen onnistumisen jälkeen kun opiskelemme yhdessä jotakin uutta.

Lapsena meillä oli kotona kaksi Welsh Corgi Pembrokea, Milli ja Sentti. 
Lisäksi ympärilläni on aina pyörinyt paljon eri näköisiä, kokoisia ja 
ikäisiä koiria. Kun muutin omilleni, alkoi koiran etsintä pian. 
Toukokuussa 2012 luoksemme muutti Welsh Corgi Pembroke, Figo.
Figon tultua meille, tuli lähipiiriimme myös Labradorinnoutaja Tito ja 
Chihuahua Pepe - Näiden kolmen saman ikäisen, mutta eri luonteisen koirankasvamisen ja koulutuksen seuraaminen sekä siihen osallistuminen 
sai tiedonjanoni kasvamaan ja kaivoin kaiken mahdollisen tiedon ja 
juoksin koulutuksesta toiseen.

Figon kanssa aloitettiin pentuna arkitottiksella, myöhemmin ruvettiin 
harrastamaan Agilityä ja Rallytokoa. Vauhti ja yhdessä tekeminen tekee 
Agilitystä meille molemmille mieluisan harrastuksen! Virtaa taltuttaessa 
on erilaiset namin etsintäleikit, aktivointilelut ja älypelit tulleet 
tutuksi - parhaaksi energiankulutustavaksi on kuitenkin todettu 
temppujen opetteleminen, mikä onkin mukavaa yhdessä tekemistä ja 
rajattomien mahdollisuuksien vuoksi aina toimivaa!

Tällä alalla kun ei koskaan ole valmis! Milloin vaan voi tulla eteen koira, joka ei toimi tutuilla ohjauksilla vaan pääsen käyttämään mielikuvitusta koulutuksessa,jotta koira saadaan toimimaan halutulla tavalla - se jos mikä kehittää minua paremmaksi kouluttajaksi. Valmistuin alkuvuodesta 2015 Koirakoulu Taitoa Tassuihin Koiran koulutusohjaajan koulutuksesta.

Treenaillaan hyvällä, iloisella fiiliksellä ja maltilla, palkan laatua 
unohtamatta!

“Janika

Olen innokas koiraharrastaja Helsingistä. Eläimet ovat kuuluneet elämääni jo nuoresta pitäen, lapsuudenkotonani on asustanut kaikennäköistä nelijalkaista. Ajan kuluessa minulle on vahvistunut, että juuri koirien parissa työskenteleminen on se minun juttuni. Valmistuin koirakoulu Taitoa Tassuihin koiran koulutusohjaajakoulutuksesta vuoden 2015 alussa. Tällä hetkellä opiskelen alan ammattitutkintoa Amiedussa, josta tarkoitukseni on valmistua eläintenkouluttajaksi vuoden 2017 alussa. Eläinten kouluttaminen on kehittyvä ala ja koko ajan tulee uusia tutkimustuloksia aiheeseen liittyen, joten on tärkeää päivittää osaamistaan jatkuvasti ja pysyä avoimena. Pyrin ylläpitämään ammattitaitoani osallistumalla erilaisiin seminaareihin ja koulutuksiin ja seuraan aktiivisesti alan julkaisuja.

Käytännön harjoittelua minulle tarjoaa oma koirani Domi, joka on 2-vuotias amstaffiuros sekä äitini 5kk samanrotuinen narttupentu Lola. Tämän kaksikon kanssa ei vauhtia puutu 😉 Domi on iloinen energiapakkaus, joka haluaa olla kaikessa toiminnassa mukana ja tekee mielellään töitä ihmisen kanssa, mutta kyllästyy helposti samoihin harjoituksiin ja kuppi menee nurin, jos vaatimukset ovat liian korkealla. Domin kanssa olen oppinut, kuinka iso merkitys on treenien suunnitelmallisuudella ja vaihtelevilla harjoituksilla sekä monipuolisella palkitsemisella. Harrastamme rallytokoa, näyttelyitä ja omaksi iloksi ja koiran aktivoimiseksi nenänkäyttöpuuhia kuten hajuerottelua ja verijäljestystä. Lolan kanssa keskitytään vielä perustottelevaisuuden harjoitteluun ja tavoitteena on aloittaa agilitytreenit sitten kun neidillä on tarpeeksi ikää.

Mielestäni tärkein asia kouluksessa on löytää ne omaa koiraa parhaiten motivoivat asiat ja yhdessä tekemisen pitää olla hauskaa, oli sitten kyseessä tavoitteellisempi treenaaminen tai ihan omaksi iloksi harrastaminen. 🙂 Mielestäni ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toimia, sillä jokainen koira on yksilö, ja kouluttajana pyrin löytämään jokaiselle koirakolle sopivan tavan työskennellä yhdessä.

Olen Heidi Mäkelä, 35-vuotias koiraharrastaja Helsingistä. Koirat ovat kuuluneet elämääni jollain tavalla jo parisenkymmentä vuotta. Nuorena toimin mm.kenneltyttönä useammallakin eri kasvattajalla ja kilpailin Junior Handler-kilpailuissa. Kiersin myös paljon näyttelyissä.

Ensimmäisen oman koiran pystyin hankkimaan vasta parikymppisenä. Rodultaan ”Raisa” oli kääpiöpinseri. Haaveilin harrastuskoirasta, mutta valitettavasti Raisa kärsi koko elämänsä pelkotiloista ja niinpä meidän oli tyytyminen vain muutamaan näyttelykäyntiin ja lenkkeilyyn. Raisan myötä tapasin nykyisen aviomieheni ja hänen kaksi kääpiöpinseriään, Saran (FI MVA Dada Do`s Just In Time ) ja Onnin (FI MVA Dada Do`s Jewel Junior). Mieheni osoittautui aktiiviseksi koiraharrastajaksi, ja kun hän pyysi minua mukaansa yhdistystoimintaan, lähdin toimintaan mukaan hetkeäkään miettimättä.  Erilaisia yhdistystehtäviä hoidin monta vuotta.

Kaikki kääpiöpinserimme ovat jo sateenkaarisiltojen toisella puolen. Kotonamme on tällä hetkellä vain yksi koira, musta kääpiösnautserinarttu ”Maya” (s.2010). Mayan hankin harrastuskoiraksi ja sen kanssa olenkin saanut toteuttaa monta toivetta ja unelmaa. Olen kouluttanut Mayan positiivisesti vahvistamalla (naksutin ja sheippaaminen) ja tulokset puhuvat puolestaan:

  • Suomen Tottelevaisuusvalio (TK1 TK2 TK3)
  • Hyväksytty Palveluskoirien Käyttäytymiskoe (BH)
  • Kilpailuoikeus Rallytokon Mestariluokkaan (RTK3)
  • Tokon Rotumestari 2012 & 2013, hopeaa 2014
  • Rallytokon Rotumestari 2014
  • Vuoden Tokokoira (SKSK) 2014 & 2015,hopeaa 2013 & 2012

Olen ollut aina kiinnostunut eläimistä ja niiden kouluttamisesta. Minulle on myös aina ollut päivän selvä asia että oman koirani kanssa harrastan vähintään yhtä lajia. Mayan tullessa taloon 2010, lupasin kasvattajalle, että Mayasta tulee vielä joskus Tokovalio. Melko raskas lupaus kun kyseessä oli kuitenkin kääpiösnautseri, mutta sinnikkäällä harjoittelulla ja päätä seinään hakkaamalla Mayasta tuli FI TVA 3.5.2015 luokkavoiton kera. Voitimme itse asiassa kolme kertaa peräkkäin erikoisvoittajaluokan. Siihen myös lopetimme tokouramme.

Ajattelen itse että hyvä kouluttaja kehittää itseään koko ajan jollain tavalla. Itse asetan realistiset tavoitteet seuraavalle kisakaudelle ja yhdessä koirani kanssa sitten treenaan kohti tavoitteita .

Katselen  myös mahdollisia uusia kursseja ja ylläpidän jo olemassaolevaa tietotaitoani.

Kouluttajana haluan olla kannustava ja reilu. Haluan että kurssilaiset tulevat tunneilleni mielellään uudestaankin. Yhteispelillä moni asia sujuu paremmin 🙂

Tervetuloa tunneille,

Heidi

Olen Riikka Timonen vantaalainen koiraharrastelija. Minulla on kaksi koiraa Nita (/09) kääpiöpinseri ja Nekku (/13) kooikerhondje.

Koiraharrastuksista Rally-toko on vienyt minut mukanaan. Tutustuin lajiin Nitan kanssa vuonna 2011 ja sillä tiellä olemme. Jo ensimmäisellä tutustumis- tunnilla meillä oli super hauskaa ja Nita teki niin innokkaasti temppuja että ihastuimme lajiin. Nita on kisannut epäviralliseen ja viralliseen aikaan saavuttaen RTK4 koulutustunnuksen. Nyt alkaa ikää olla että kisoihin emme välttämättä enää mene, mutta rallattelemme edelleen säännöllisesti. Nekun kanssa myös treenaillaan rally-tokoa, mutta vauhdikkaan pojan lempilaji on ehdottomasti agility. Arkeemme kuuluu lenkkeilyä, älypelien pelaamista, temppuja, nenätyöskentelyä ja mahdollisuuksien mukaan uintia.

Olen rally-tokon ylituomari ja koulutusohjaaja. Kouluttajana olen toiminut vuodesta 2013 alkaen ja koulutan kaiken tasoisia koirakoita. Uusi laji kehittyy jatkuvasti ja opittavaa riittää niin lajin harrastajana kuin kouluttajana ja tuomarina. Lajissa viehättää sen monipuolisuus: sopivasti sekoitettuna tottelevaisuutta ja vauhtia. Rally-tokoa voi harrastaa helposti ja se vaatii sopivasti keskittymistä kummaltakin, mutta jo perusliikkeillä (seuraa, istu ja maahan) pääsee pitkälle ja kynnys aloittaa kisaaminen on matala.

Tavoitteena kursseilla on saada ohjaajille ja koirille onnistumisen iloa ja itsevarmuutta – tervetuloa!