Pääkaupunkiseutu

“Hannah

Hei,
Olen Hannah Vihtonen, eläintenkouluttaja Kirkkonummelta. Olen elänyt koirien (ja muiden eläinten) parissa koko ikäni, ja ensimmäinen oma koirani on vuonna 2004 syntynyt sileäkarvainen collie narttu Qapra. Qapran kanssa ollaan kokeiltu monta erilaista lajia, mutta agility on meidän molempien ehdoton suosikki.
Agilityharrastuksemme alkoi vuonna 2006, ja 2008 kisattiin ensimmäistä kertaa. Vuonna 2010 kisattiin ensimmäistä kertaa 3-luokassa, eli agilityn korkeimassa kilpailuluokassa. 3-luokassa paras tulos on 5 virhepistettä, kun valitettavasti rima tippui. Jos rima ei olisi tippunut, olisi meillä ollut SERT kolmosluokasta, eli vauhtia ja taitoa Qapralla on aina ollut 🙂 Qapra on ollut luonnonlahjakkuus tässä lajissa, eli vaikka alussa en tiennyt niin hyvin miten opettaa esteet kunnolla, ollaan tultu agilityssä omasta mielestäni riittävän pitkälle. Nyt minulla on paljon enemmän kokemusta, ja jos saisin mahdollisuuden tehdä kaiken uudestaan, tekisin asiat toisin ja paljon tehokkaamlla tavalla. Viimeinen kisa oli vuonna 2013, kun päätin etten halua rasittaa Qapraa liikaa korkeilla hypyillä ja meille stressaavissa kisatilanteissa. Agilityssä on minulle siis tärkeää koiran kunto ja se ettei koiraa rasita liikaa. Agilityä en enää harrasta Qapran kanssa, vaan tehdään yhdessä vain erilaisia temppuja ja kehonhallinta harjoituksia. Toki aina silloin tällöin Qapra pääsee juoksemaan esim putken läpi, mutta ei sen enempää nyt kun ikää on jo sen verran paljon.

Agility on minulle ihana sekoituis kaikkea kivaa; liikuntaa, koiran kouluttamista ja vauhtia. Ja haluan koko ajan oppia uuttaa tästä lajista, varsinkin miten koiran kuntoa ja kehoa voi parantaa, niin että koira on niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.
Olen myös paljon tekemisessä äitini ja siskoni koirien kanssa. Äitini koira on vuonna 2011 syntynyt welsh corgi cardigan narttu Malin, ja siskoni koira on sileäkarvainen collie uros Nitro, syntynyt vuonna 2012. Molempien kanssa olen tehnyt erilaisia temppuja ja harjoituksia.
Olen opiskellut eläintenkouluttajaksi Amideussa, ja näyttötutkinnon suoritin kesällä 2015. Eli minulla on eläintenhoitajan ammattitutkinto, osaamisalana eläinten kouluttaminen. Olen tämän koulutuksen myötä siis myös, koirien lisäksi, kouluttanut kissoja. Molempien lajien kouluttaminen on todella hauskaa ja antoisaa ja toivon että vielä saan kouluttaa muitakin eläinlajeja. Kissani Aada ja Salem tykkäävät molemmat erilaisten temppujen tekemisestä.
Vedän eniten agility tunteja, ja minulla on pari jatkuvaa ryhmää mitä valmennan viikottain. Aina silloin tällöin vedän myös muita kursseja, esimerkiksi arkitottis ja pentukursseja.

Hej,

Jag är Hannah Vihtonen, utbildad djurskolare från Kyrkslätt. Jag har levt hela mitt liv med hundar (och andra djur), och 2004 fick jag Qapra, en korthårig collie tik och min första hund. Med Qapra har vi provat många olika sporter, men agility är vår absoluta favorit.
Vi börja träna agility 2006, och 2008 tävla vi för första gången. 2010 gjorde vi debut i treans klass, alltså i agilityns högsta tävlingsklass. I tredje klassen är vårt bästa resultat 5 felpoäng, på grund av en fallen ribba. Om inte ribban skulle ha fallit, skulle vi ha fått ett SERT, så Qapra har alltid varit ivrig och snabb 🙂 Qapra har alltid varit en naturbegåvningen inom sporten, och fast jag inte i början av vår karriär visste hur man effektivt och bra kunde lära in hindren, har vi enligt mig själv kommit långt inom sporten. Nu har jag mycket mera erfarenhet, och om jag hade chansen att börja om från början, skulle jag göra saker på ett helt annorlunda och mer effektivt sätt. Våra sista tävlingar var 2013, när jag bestämde mig att jag inte vill anstränga Qapra med tredje klassens höga hinder och för oss stressande tävlingssituationer. För mig är det alltså viktigt att hunden inte ansträngs för mycket och att hunden är i bra form när den tränar agility. Nu tränar vi inte mera agility med Qapra, utan koncentrerar oss på olika tricks och kroppskontroll övningar. Förstås får Qapra alltid då och då springa igenom röret, men det är det ända nu när hon redan har en hel del år bakom sig.
För mig är agility en blandning av en massa roliga saker, så som motion, hundskolning och fart. Jag vill lära mig nytt om sporten hela tiden, särskilt om hur man kan förbättra hundens kondition och kropp, så att hunden är i så bra form som möjligt.
Jag har också mycket att göra med min mammas och min systers hundar. Min mammas hund är Malin, en welsh corgi cardigan hona född 2011, och min systers hund är Nitro, en korthårig collie hane född 2012. Jag har tränat många olika tricks och andra uppgifter med båda hundarna.
Jag har studerat till djurskolare i Amiedu, och hade mitt examens tillfälle på sommaren 2015. Jag är alltså en utbildad djurskötare specialiserad på djurskolning. Jag har i och med den här utbildningen skolat både hundar och katter. Att skola båda arterna är mycket roligt och givande, och jag hoppas att jag ännu får en möjlighet att skola andra djurarter. Mina katter Aada och Salem tycker båda om att träna olika tricks.
Jag drar mest agility kurser, och jag har några grupper som håller på året om en gång i veckan. Alltid då och då drar jag också andra kurser, så som vardagslydnad och valpkurser. Jag hjälper gärna på svenska också, fråga bara! 🙂

Hi,

I'm Hannah Vihtonen, an animal trainer from Kirkkonummi. I've lived whole my life with dogs (and other animals), and in 2004 I got my first dog Qapra, a smooth collie bitch. With Qapra we've done different sports, but agility is our absolute favourite.
We started training agility in 2006, and in 2008 we competed for the first time. In 2010 we did our first run in the third class, which is the highest competing class in agility in Finland. Our best result from the third class is five faults, which we got from a dropped bar. If that bar hadn't dropped, we would have had a certificate, so Qapra have always been fast and enthusiastic 🙂 Qapra has always been a natural talent when it comes to agility, and even though I didn't know how to teach the obstacles in an effective and smart way in the beginning, we've come far, at least in my own opinion. Now I have much more experience, and now if I had the chance to start all over, I would do things in a whole different way and more effectively. Our last competition in agility was in 2013, when I decided that I didn't want to wear down Qapra with the high jumps and the, for us, stressful competitions. In agility it's important for me that the dog is in good shape and that we don't wear down the dog. We don't do agility anymore, now we just train tricks and different body awareness exercises together. Of course every now and then Qapra gets to run through the tunnel for example, but nothing more, now that she's older.
For me agility is a combination of awesome things like exercise, dog training and speed. I want to learn new things about this wonderful sport, especially about how to improve the dogs fitness and body, so that the dog is in as good shape as possible.
I also have a lot to do with my mums and my sisters dogs. My mums dog is a welsh corgi cardigan bitch called Malin, born in 2011, and my sisters dog is a smooth collie dog called Nitro, born in 2012. I've trained different tricks and other things with both dogs.
I've studied as an animal trainer in Amiedu, and did my exam in the summer of 2015. So I have a degree of sorts as an animal keeper, specialised in animal training. Thanks to this I've also trained cats. Training both dogs and cats is really fun and rewarding, and I hope I get the opportunity to work with other animal species as well. My cats Aada and Salem both love doing different tricks.
I mainly teach different agility classes, and I have a couple agility groups that I coach weekly. Every now and then I also have other classes, like everyday obedience and puppy classes. I'm happy to help in English too as well as I can, just ask! 🙂

Jenni Siikanen on toiminut Koiran koulutusohjaajana ja kurssisuunnittelijana toisessa koirakoulussa maaliskuusta 2006 alkaen. Jenni on koulutukseltaan koiran koulutusohjaaja (2005-2006). Toukokuussa 2011 Jenni ryhtyi tekemään kursseja toiminimellä ja vuonna 2015 yritys muuttui osakeyhtiöksi. Jennin tehtäviin kuuluu koirien koulutuksen lisäksi kurssitarjonnan ja sisällön jatkuva kehittäminen, sekä muut toimintaan liittyvät tehtävät.

Jenni on ollut pienestä pitäen koirien kanssa tekemisissä niin harrastusten kuin kouluttamisenkin merkeissä. Ennen kuin pääsin muuttamaan omaan asuntoon nuorena ulkoilutin ja koulutin naapurien koiria, joita koulutin ja ulkoilutin säännöllisesti päivittäin 8 vuoden ajan! Rotuja oli laidasta laitaan: Monirotuinen (afgaani/saksanpaimenkoira sekoitus uros, dalmatiankoira narttu, welsh gorgi uros, labradorinnoutaja narttu). Kaikki vapaa-aikani meni koirien kanssa milloin tallilla hevosia katsomassa, uusia temppuja opetellessa ja milloin metsässä samoillessa 🙂 19 vuoden iässä hoitokoirat jäivät kun hankin oman dalmatiankoiran, eikä aika riittänyt enää hoitokoiriin. Näihin kaikkiin neljään koiraan vuosien varrella loin vankan suhteen ja omistajat sanoivatkin "täällä se jo istui 19.00 ovella odottamassa", eli koirat tottuivat ja tiesivät milloin tulen niiden kanssa lenkille ja touhuamaan 🙂
Edellisen dalmatiankoira narttuni kanssa harrastin tokoa, agilityä aktivointimielessä sekä koiratanssia.

Nykyinen dalmatiankoirani Roosan (synt. 16.7.2010) kanssa harrastamme agilityä, kisaamme rally-tokossa, esiinnymme kennelliiton koiratapahtumissa vuosittain koiratanssi näytöksissä, agilityä, nose workia sekä omaksi iloksi kotiapulaistemppuja kuten pyykkikoneen täyttöä, pullojen keräystä koriin jne.

Koulutuksen tulee olla molemmille hauskaa, jotta oppiminen olisi tehokasta ja molemmat nauttisivat oppimisen tuomasta riemusta!

Marianne Jauhiainen
koulutusohjaaja/toimistotyöntekijä äitiyslomalla 11/2017 alkaen

Ensimmäinen koira perheeseen tuli kun menin kouluun. Partacollie Lenin paimennusvietti oli jotain uskomatonta ja lenkkeily oli välillä hyvinkin haasteellista. Opetin Lenin odottamaan autotien edessä ja katsomaan kanssani sekä oikealle että vasemmalle ennen tien ylitystä, koska pelkäsin sen jäävän auton alle. Perheeseen liittyi 2 vehnäterrieriä Tiku ja Taku, joiden kanssa treenailin arkikäytöstä ja tokon alkeita.

Opiskeluiden ja vuorotyön takia jouduin odottamaan oman koiran hankintaa. Koiraa haaveillessani luin paljon aiheen kirjallisuutta sekä tutustuin erilaisiin koulutustekniikoihin äitini kahden Shetlanninlammaskoira Alpon ja Ossin kanssa ennen kuin oman koiran hankinta oli mahdollista.

Oman shelttini Göstan (05/2013) tultua kotiin olin jo suunnitellut kaiken valmiiksi tulevalle harrastekoiralleni. Pennusta pitäen kehitin Göstan halua treenata kanssani erilaisten harjoitusten kautta. Göstan kanssa harrastamme rallytokoa, etsintää, tokoa, agilityä sekä olemme käyneet uintitunneilla. Göstan mielestä vauhdikkaat treenit kuten rallytoko ovat kaikkein parhaimpia. Kotona namien etsintää se voisi tehdä rajattomasti. Kisoihin missään lajeissa emme ole vielä osallistuneet.
Perheeseen kuuluu myös Napsu (08/2001) kissa, jota Gösta jaksaa tuijottaa ja ihmetellä päivästä toiseen. Karvaiset ystäväni tulevat hyvin juttuun keskenään.

Olen lukenut paljon kirjallisuutta aiheesta ja osallistunut lukuisiin luentoihin ja koulutuksiin. 2014 valmistuin Taitoa Tassuihin koiranohjaajakoulutuksesta.

Uskon, että positiivisella vahvistamisella voi koiran saada tekemään melkein mitä vaan. Kun itsellä on positiivinen ja malttavainen olo, tarttuu innostus ja positiivisuus myös koiraan. Kaikki mitä touhuaa yhdessä koiran kanssa luo vahvemman yhteishengen omistajan ja koiran välille. Jokainen koira on yksilö ja on vain löydettävä oikea tapa kertomaan koiralle, mitä siltä halutaan. Oppimatonta koiraa ei ole olemassakaan, on vain malttamattomia ihmisiä.

En tiedä mitään niin hienoa, kun tunteen koiran ensimmäisen onnistumisen jälkeen kun opiskelemme yhdessä jotakin uutta.

Lapsena meillä oli kotona kaksi Welsh Corgi Pembrokea, Milli ja Sentti. 
Lisäksi ympärilläni on aina pyörinyt paljon eri näköisiä, kokoisia ja 
ikäisiä koiria. Kun muutin omilleni, alkoi koiran etsintä pian. 
Toukokuussa 2012 luoksemme muutti Welsh Corgi Pembroke, Figo.
Figon tultua meille, tuli lähipiiriimme myös Labradorinnoutaja Tito ja 
Chihuahua Pepe - Näiden kolmen saman ikäisen, mutta eri luonteisen koirankasvamisen ja koulutuksen seuraaminen sekä siihen osallistuminen 
sai tiedonjanoni kasvamaan ja kaivoin kaiken mahdollisen tiedon ja 
juoksin koulutuksesta toiseen.

Figon kanssa aloitettiin pentuna arkitottiksella, myöhemmin ruvettiin 
harrastamaan Agilityä ja Rallytokoa. Vauhti ja yhdessä tekeminen tekee 
Agilitystä meille molemmille mieluisan harrastuksen! Virtaa taltuttaessa 
on erilaiset namin etsintäleikit, aktivointilelut ja älypelit tulleet 
tutuksi - parhaaksi energiankulutustavaksi on kuitenkin todettu 
temppujen opetteleminen, mikä onkin mukavaa yhdessä tekemistä ja 
rajattomien mahdollisuuksien vuoksi aina toimivaa!

Tällä alalla kun ei koskaan ole valmis! Milloin vaan voi tulla eteen koira, joka ei toimi tutuilla ohjauksilla vaan pääsen käyttämään mielikuvitusta koulutuksessa,jotta koira saadaan toimimaan halutulla tavalla - se jos mikä kehittää minua paremmaksi kouluttajaksi. Valmistuin alkuvuodesta 2015 Koirakoulu Taitoa Tassuihin Koiran koulutusohjaajan koulutuksesta.

Treenaillaan hyvällä, iloisella fiiliksellä ja maltilla, palkan laatua 
unohtamatta!

“Janika

Olen toiminut koirakoulun Taitoa Tassuihin koulutusohjaajana vuoden 2015 alusta suoritettuani koulutusohjaaja koulutuksen. Olen ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja, valmistuin Amiedusta keväällä 2017 ja valmistumiseni jälkeen sivutyöstä tuli myös päätoiminen ammattini. Asun Helsingin Puistolassa avopuolisoni ja 1-vuotiaan tyttäreni sekä koiramme Domin kanssa. Koirien kanssa touhuaminen on minulle elämäntapa ja harrastus, jonka parissa vietän myös pitkälti vapaa-aikani.

Lapsuudenkotonani perheeseemme kuului useita nelijalkaisia mm. kissoja ja kaksi tiibetinspanelia sekä sittemmin kääpiösnautseri. Tällä hetkellä omat koirani ovat amstaffeja, kotonani asuu 4-vuotias uros Domi ja sijoituksessa pari nuorta narttua. Olen kiinnostunut myös koirien jalostuksesta ja tulevaisuuden suunnitelmissa on kasvatustyö amstaffien parissa. Kennelliiton kasvattajakurssin kävin vuoden 2017 alussa ja jalostusneuvojakurssin syksyllä 2017. Toimin aktiivisesti myös oman rotujärjestöni parissa ja harrastan koirieni kanssa näyttelyitä sekä Domin kanssa rallytokoa. Domi on opettanut minulle paljon kouluttajana, josta ehkä tärkeimpänä sen, että oikotietä onneen ei ole, vaan tavoitteiden eteen on tehtävä lujasti töitä.

Kouluttajana pyrin haastamaan ja kehittämään itseäni jatkuvasti sekä pitämään mielen avoimena, nopeasti kehittyvällä alalla ei ole varaa jämähtää paikalleen. Koulutusmenetelmäni perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja koiralähtöiseen työskentelyyn. Jokainen koira on yksilö, jonka tarpeita tulee kunnioittaa. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan jokaiselle koirakolle löytyy sopiva tapa työskennellä yhdessä. Tärkeintä koulutuksessa on löytää omaa koiraa parhaiten motivoivat asiat ja se, että yhdessä tekemisen pitää olla hauskaa, oli kyseessä sitten omaksi iloksi harrastaminen tai tavoitteellinen treenaaminen. Nähdään kursseilla!

Olen Heidi Mäkelä, 35-vuotias koiraharrastaja Helsingistä. Koirat ovat kuuluneet elämääni jollain tavalla jo parisenkymmentä vuotta. Nuorena toimin mm.kenneltyttönä useammallakin eri kasvattajalla ja kilpailin Junior Handler-kilpailuissa. Kiersin myös paljon näyttelyissä.

Ensimmäisen oman koiran pystyin hankkimaan vasta parikymppisenä. Rodultaan ”Raisa” oli kääpiöpinseri. Haaveilin harrastuskoirasta, mutta valitettavasti Raisa kärsi koko elämänsä pelkotiloista ja niinpä meidän oli tyytyminen vain muutamaan näyttelykäyntiin ja lenkkeilyyn. Raisan myötä tapasin nykyisen aviomieheni ja hänen kaksi kääpiöpinseriään, Saran (FI MVA Dada Do`s Just In Time ) ja Onnin (FI MVA Dada Do`s Jewel Junior). Mieheni osoittautui aktiiviseksi koiraharrastajaksi, ja kun hän pyysi minua mukaansa yhdistystoimintaan, lähdin toimintaan mukaan hetkeäkään miettimättä.  Erilaisia yhdistystehtäviä hoidin monta vuotta.

Kaikki kääpiöpinserimme ovat jo sateenkaarisiltojen toisella puolen. Kotonamme on tällä hetkellä vain yksi koira, musta kääpiösnautserinarttu ”Maya” (s.2010). Mayan hankin harrastuskoiraksi ja sen kanssa olenkin saanut toteuttaa monta toivetta ja unelmaa. Olen kouluttanut Mayan positiivisesti vahvistamalla (naksutin ja sheippaaminen) ja tulokset puhuvat puolestaan:

  • Suomen Tottelevaisuusvalio (TK1 TK2 TK3)
  • Hyväksytty Palveluskoirien Käyttäytymiskoe (BH)
  • Kilpailuoikeus Rallytokon Mestariluokkaan (RTK3)
  • Tokon Rotumestari 2012 & 2013, hopeaa 2014
  • Rallytokon Rotumestari 2014
  • Vuoden Tokokoira (SKSK) 2014 & 2015,hopeaa 2013 & 2012

Olen ollut aina kiinnostunut eläimistä ja niiden kouluttamisesta. Minulle on myös aina ollut päivän selvä asia että oman koirani kanssa harrastan vähintään yhtä lajia. Mayan tullessa taloon 2010, lupasin kasvattajalle, että Mayasta tulee vielä joskus Tokovalio. Melko raskas lupaus kun kyseessä oli kuitenkin kääpiösnautseri, mutta sinnikkäällä harjoittelulla ja päätä seinään hakkaamalla Mayasta tuli FI TVA 3.5.2015 luokkavoiton kera. Voitimme itse asiassa kolme kertaa peräkkäin erikoisvoittajaluokan. Siihen myös lopetimme tokouramme.

Ajattelen itse että hyvä kouluttaja kehittää itseään koko ajan jollain tavalla. Itse asetan realistiset tavoitteet seuraavalle kisakaudelle ja yhdessä koirani kanssa sitten treenaan kohti tavoitteita .

Katselen  myös mahdollisia uusia kursseja ja ylläpidän jo olemassaolevaa tietotaitoani.

Kouluttajana haluan olla kannustava ja reilu. Haluan että kurssilaiset tulevat tunneilleni mielellään uudestaankin. Yhteispelillä moni asia sujuu paremmin 🙂

Tervetuloa tunneille,

Heidi

Olen Riikka Timonen vantaalainen koiraharrastelija. Minulla on kaksi koiraa Nita (/09) kääpiöpinseri ja Nekku (/13) kooikerhondje.

Koiraharrastuksista Rally-toko on vienyt minut mukanaan. Tutustuin lajiin Nitan kanssa vuonna 2011 ja sillä tiellä olemme. Jo ensimmäisellä tutustumis- tunnilla meillä oli super hauskaa ja Nita teki niin innokkaasti temppuja että ihastuimme lajiin. Nita on kisannut epäviralliseen ja viralliseen aikaan saavuttaen RTK4 koulutustunnuksen. Nyt alkaa ikää olla että kisoihin emme välttämättä enää mene, mutta rallattelemme edelleen säännöllisesti. Nekun kanssa myös treenaillaan rally-tokoa, mutta vauhdikkaan pojan lempilaji on ehdottomasti agility. Arkeemme kuuluu lenkkeilyä, älypelien pelaamista, temppuja, nenätyöskentelyä ja mahdollisuuksien mukaan uintia.

Olen rally-tokon ylituomari ja koulutusohjaaja. Kouluttajana olen toiminut vuodesta 2013 alkaen ja koulutan kaiken tasoisia koirakoita. Uusi laji kehittyy jatkuvasti ja opittavaa riittää niin lajin harrastajana kuin kouluttajana ja tuomarina. Lajissa viehättää sen monipuolisuus: sopivasti sekoitettuna tottelevaisuutta ja vauhtia. Rally-tokoa voi harrastaa helposti ja se vaatii sopivasti keskittymistä kummaltakin, mutta jo perusliikkeillä (seuraa, istu ja maahan) pääsee pitkälle ja kynnys aloittaa kisaaminen on matala.

Tavoitteena kursseilla on saada ohjaajille ja koirille onnistumisen iloa ja itsevarmuutta – tervetuloa!

 

ELISA NUUTINEN

Olen Elisa Nuutinen ja omistan kaksi Espanjanvesikoiraa: Kikin ja Lilin. Olen aloittanut agilityn Kikin kanssa sen ollessa vajaan vuoden ikäinen vuonna 2012. Agility on päälajimme, vaikka olemme kyllä kokeilleet  mm. jäljestystä ja tokoa. Kiki on ensimmäinen agilitykoirani, mutta sen kanssa olen päässyt etenemään pidemmälle kuin ikinä olisin uskonut. Olemme saaneet alusta asti oikeanlaista valmennusta, ja onnekseni Kikistä löytyi vielä lisää vauhtia sen saatua itsevarmuutta taitojen kasvaessa. Kikin kanssa olemme opetelleet lajia yhdessä ja samalla olen opetellut kouluttamaan koiralle erityisesti agilityssä tarvittavia taitoja, kuten itsenäisyyttä ja vauhtia. Lilin kanssa yhteistyömme on vielä alussa ja hiomme vielä tiimityötämme. Kilpailen molempien koirieni kanssa aktiivisesti medi3-luokassa.

 

Kikin kanssa olemme saavuttaneet muun muassa agilityn MM-karsintakisoissa 5. Sijan, jonka ansiosta pääsimme kilpailemaan Pohjoismaiden mestaruuskisoissa 2017. Siellä saavutimme joukkuekultaa. Lisäksi pääsimme varakoirakon asemasta nousemaan MM-kisajoukkueeseen 2017 varsinaisen koirakon loukkaannuttua.

Muita saavutuksiamme ovat:

Suomenmestaruuskisoissa yksilöpronssi 2017

Piirinmestaruuskisoissa joukkuekulta 2017

Suomenmestaruuskisoissa joukkuekulta 2016

Piirinmestaruuskisoissa yksilöhopea 2015

Suomenmestaruuskisoissa joukkuekulta 2014

Piirinmestaruuskisoissa joitakin muitakin joukkuemitaleja.

Agirodussa olemme myös menestyneet joukkuekisoissa useaan kertaan.

Kiki on agility- ja hyppyvalio kunhan käymme hankkimassa tuloksen koiranäyttelyissä.

 

Seuraan jatkuvasti agilityn kehitystä ja kokeilen rohkeasti itselleni ja koirilleni sopivilta tuntuvia  oppeja. Olen mm. opettanut Kikille aan ja puomin pysäytyskontaktin tilalle juoksukontaktit. Lili on opetellut kepit 2by2 –menetelmää hyödyntäen. Tykkään opettaa koirat itsenäisiksi ja opettaa ne tarjoamaan asioita. Samalla niiden taidot ja itseluottamus vahvistuvat.

 

Kouluttajana pyrin takaamaan onnistumisen kokemuksia niin ohjaajalle kuin koirallekin. Autan mielelläni koiran motivoinnissa ja vauhdin rakentamisessa. Kilpailemaan tähtääville minulla on vinkkejä niin radanluvun ja sopivimpien ohjauksien valinnassa, kuin henkisen valmentautumisen näkökulmasta.

Tammikuussa 2018 saan suoritettua agilityn koulutusohjaajakurssin valmiiksi.