Lahti

Leea Sarén

Olen Leea Sarén -82 syntynyt Lahtelainen posteljooni ja koirien koulutusohjaajakoulutuksen suorittanut toukokuussa 2014. Opiskelen tällä hetkellä eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Takana myös liuta erilaisia koirien käyttäytymistä ja koulutusta koskevia seminaareja ja lajikursseja.

Elämäni koirat ovat olleet sekarotuinen narttukoira Gädi, joka tuli minulle keväällä 1999 n.5kk ikäisenä mutkien kautta kodinvaihtajana. Puolitoista vuotta myöhemmin Gädi sai kaverikseen kuusivuotiaan snautseri-uroksen Larren, joka myös tuli kodinvaihtajana. Näiden kanssa pääasiassa puuhasteltiin omiamme. Kun molemmista oli aika jättänyt, matkusti tammikuussa 2011 Virosta Suomeen RekkuRescue -yhdistyksen kautta adoptoituna n.4kk ikäinen sekarotuinen narttukoira Ronda. Ronda sisaruksineen oli hylätty pahvilaatikossa löytöeläintarhan portille. Olivatpa vielä joutuneet eroon emostaan liian aikaisin. Mutta siitä kaikesta työmäärästä, itkusta, harmaista hiuksista mitä tämä pieni kaikkea pelkäävä, äärimmäisen herkkä pentu toi tullessaan alkoi todellinen mielenkiintoni koirien käyttäytymiseen ja koulutukseen. Virheiden ja kantapään kauttakin tätä "projektia" lähdettiin alkuun työstämään. Paljossa on edistytty, kun mietin alkua. Ei, koira ei vieläkään ole täydellinen "kiva koira kansalainen", eikä siitä varmaan kaiken maailman kuormitusta kestävää varmasti tulekkaan, mutta suon sen sille. Eli kursseilleni ei tarvitse tulla häveten oman koiransa käytöstä, siksihän monelle kurssille tullaan, jotta on missä parantaa. Koirat ovat yksilöitä ja se on otettava huomioon.
Rondan kanssa olemme kokeilleet lajia, jos toista. Meillä on kokemusta tokosta, rally-tokosta, tokoagista, koiratanssista, jäljestä, hausta, esine-etsinnästä, temput jne. Tällä hetkellä pääsääntöisesti treenaamme agilityä.

Marraskuussa 2012 samaisen yhdistyksen kautta Suomeen matkusti n.4kk ikäinen sekarotuinen uroskoira Roni. Ronista otettiin touhuilukaveri miehelleni. Samalla saimme taas kasan uudenlaisia ongelmia purtavaksi, joita sitten on työstetty. Roni on päässyt kokeilemaan myös monenlaisia lajeja, mutta Ronin päälajiksi on muodostunut pelastushaku, jota mieheni sen kanssa treenaa tavoitteena hälykelpoisuus ja oikea etsinnät. Kummankaan koiran kanssa en ole kisannut virallisissa kisoissa, mutta Rondan kanssa olisi tarkoitus aloittaa virallisetkin agilitykisat vuonna 2016.

Eli minulla on nyt vuodesta -99 täysipäiväistä kokemusta neljästä täysin eriluontoisesta koirasta ja erilaisien ongelmien korjaamisesta. Paljon olen oppia saannut niin omien kuin vieraidenkin koirien kautta elämäni aikana. Oppiminen jatkuu yhä ja aina. Haluan kehittyä ja kehittää itseäni aina vain paremmaksi työssäni ja pitää koulutusmetodini ajan tasalla uusien tutkimusten myötä mitä maailmalla tehdään. Haavena myös perustaa tulevaisuudessa koirahoitola, kunhan eläintenhoitajan ammattitutukinnon opinnot ovat lopussa.

Haluan kannustaa ihmisiä tekemään ja harrastamaan koiriensa kanssa mitä tahansa, sillä mikään temppu ei ole turha, kunhan siitä molemmat nauttivat. Yhdessä tekeminen kehittää koirasi ja sinun välejä. Kannustan kokeilemaan erilaisia lajeja, sillä siinä oppii omasta koirastaan paljon ja saattaa löytää jopa sen oikean lajin omalle koiralleen. Eikä harrastaminen vaadi aina kisaamista, vaan pääasia on koiran ja omistajan yhteinen ajanviete. Haluan myös tsempata ihmisiä ottamaan ongelmissa härkää sarvista ja tekemään arjesta helpompaa. Tervetuloa harrastamaan ja pitämään koiran kanssa hauskaa. Kursseilla nähdään!!

Hei, olen Saija, 40-vuotias koiranohjaaja Lahdesta. Lapsuuden kodissani on aina ollut eläimiä, silti ensimmäisen oman koiran hankin vasta 30v iässä. Nyt jo 10 vuotiaan mäyräkoira-terrierimix Pimun noudin 9 viikon ikäisenä pentuna Tallinnan satamasta. Pimu oppi ensimmäisenä iltana 5 minuutin treenin jälkeen istumaan käskystä, ja Pimun kanssa olemmekin tutustuneet monipuolisesti erilaisiin koiraharrastuksiin ja lajeihin. Olemme ehtineet kokeilla mm. Toko-Agia, Agilityä, hakua, Mejää sekä pelastuskoiratoimintaa. Agilityharrastuksesta innostuneena meille tuli Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen kautta silloin 3-vuotias Havannauros Otto, jonka kanssa olemme käyneet tutustumassa myös näyttelykehiin.
       
Omat koirat ovat niin erilaisia luonteeltaan, että niiden kanssa on päässyt oppimaan yhtälailla herkän ja palveluauliin kuin paukkuaran ja hankalasti motivoitavan koiran kanssa toimimista. Lisäksi toko-agi ja agility kouluttajana toimiessani olen käytännön tasolla saanut kokemusta ihmisen ja koiran välisen yhteistyön ja luottamuksen kehittämisestä. Kouluttajana parhaimmat hetket ovat kun pystyy auttamaan koirakkoa löytämään yhteisen sävelen ja näkee treeneissä onnistumisen riemun niin ohjaajan kuin koirankin olemuksessa. Erityisen palkitsevaa on kun onnistuu auttamaan käytösongelmassa ja pystyy parantamaan koiran ja sen perheen elämän laatua.
 
Kouluttajana pyrin ensisijaisesti opastamaan omistajaa lukemaan koiraansa, ja sitä kautta löytämään tapoja joilla motivoida molempia tekemään yhdessä. Voisi melkein sanoa että koulutan enemmän omistajaa kuin koiraa 😉 Vaikka agilityssä olemme Pimun kanssa kilpailleet, minusta tärkeintä on kaikessa koulutuksessa että treeneissä viihdytään ja sinne on mukava tulla. Harjoitukset pyrin aina laatimaan koirakkokohtaisesti niillä tavoitteilla ja vaatimuksilla mitä koulutettavat itse ovat toivoneet.